Hiljaista on ollut siilirintamallakin. Hoggin ja Helmen Hope-tytär on ollut viikonlopun mulla hoidossa orjien käydessä Ruotsin-risteilyllä lomailemassa. Ihana saada Hope muutamaksi päiväksi !

Pitäisi alkaa tosissaan nyt etsiä Helmiinalle sulhasta jotta pääsisi treffeille loppu kesästä :)  Alkaa tulla jo pikkuinen neulaskuume (lue siilivauvakuume)

Parittelupuuhia siis tiedossa loppukesästä - ja toivottavasti alkusyksystä olisi uusia piikkitaateleita Hopeatassuissa <3

No niin. Snoop Hogghan oli viime syksynä Einar Erikssonilla "hammaslääkärissä" ja poistettiin muutamia hampaita kun heiluivat. Nyt oli uusi käynti taas. 3 hammasta otettiin pois. Yksi niistä hankasi yläikeneen ja se oli siitä hankauksesta ärtynyt. Einar laittoi varmuuden vuoksi Dalacin reseptin mukaan jos tarvitsee, mutta uskoi että menee viikossa tai kahdessa pois. Vaikutti pelkältä hankauspatilta.
No Tuusultasta ajelin sitten tänne Ässäkeskukseen Vallilaan Hoggin kanssa. Ihan samahan se on missä sen pipo on ku on unien aika. Säästyi ajomatkaa.
Kävin toki tekemässä pienen kierroksen osastolla ja näyttämässä Hoggia. Tapansa mukaan äijä keräsi ihastusta ja katseita joka puolella. Ehdottivat sitä jopa osaston maskotiksikin :D
Ihan on tyytyväisenä näyttänyt nukkuvan päivän pipossansa tuossa vieressä :)

Anteeksi viiveeni blogin ylläpitoon, mutta on ollut aika hektistä menoa taas jälleen. Eli Hoggin ja Helmen kaksi suloista lasta lähteivät sitten viime viikonloppuna uusiin ihaniin koteihinsa. Hope haettiin perjantaina ja Hugo-Hogg Auron sunnuntaina. Hyvin on kuulemma mennyt, mikä on iloinen uutinen. Vaikka en kyllä ollut huolissani mitenkään koska Hopehan meni vanhalle siilistille ja Auronilla oli varustauduttu jo hyvissä ajoin kaikkeen mahdolliseen siilin tuloon taloon. Helmiina jäi Hopeatassulaan ilokseni.

Lauantaina kävi myös vieraita Orimattilasta katsomassa siilejä. Mari oli lastensa kanssa tehnyt ihanan pesän fleeceineen ja toisen laatikon missä oli pilkottuna serpentiiniä peuhulaatikoksi. Fleecepesä odottaa vielä Helmiinaa kaapissa, mutta serpentiinihupilaatikon laitoin Helmelle ja Helmiinalle yhteisesti - ja on ollut kovasti mieleen. Kaikki serpentiinit oli yhdessä yössä levitetty pitkin altaan pohjaa. Mahto olla hupaisaa touhua! Kiitos Marille ja lapsillenne kivoista lahjoista! En valitettavasti ole ehtinyt ottaa vielä kuvia niistä - mutta laitan myöhemmin kyllä kuvankin tänne.

En ole vielä raaskinut erottaa Helmeä ja Helmiinaa koska näyttävät viihtyvän hyvin yhdessä ja jotenkin tuntuu että kun kaksi lähti Helmi pitää Helmiinaa silmällä. Se on ollut nukkumassakin puoliksi sen päällä välillä. Joten antaa niiden nyt vielä vähän olla yhdessä.

Ensi lauantaina suunnistan Tampereelle sitten Siiliyhdistyksen vuosikokoukseen. Ja nyt lähden pesemään siilinkakkaa pyöristä. Hyvää yötä ja matoisia unia ;)

Koska poitsu on nyt vajaa 7 viikkoinen - oli hänen aika muuttaa omaan huvilaan siksi aikaa kunnes ensi viikonlopulla häntä tullaan hakemaan uuteen omaan kotiinsa.
Laitoin olohuoneeseen lasten altaan ja sisustin hälle omat pesät, pyörät, hiekkikset. Heti ensimmäisenä hän iski hampaansa raivoisasti kiinni metallikannuun (joka pitää tuota altaan seinämää pystyssä). Melkein aloin jo miettimään, että lähteekö ilman hampaita Lappeenrantaan...... Seuraavaksi mentiin ihmettelemään tuota pesälaatikkoa. Alkoi mieletön kulman nuoleminen ja pureminen ja vaahtistelu - jota jatkui ainakin 10 minuuttia. Sen jälkeen kurkistettiin ovesta - ja sitten tuota pientä "ikkuna-aukkoa" yritettiin vähän myös suurentaa..... mutta lopulta meni sitten lepäämään.
Aamulla pyörä lauloi ja ruokakupit oli tyhjänä. On tosi reipas ja suloinen poitsu.
Kati tuli myös piipahtaa Hopea hellimään ja tytöllä olikin sitten vauhti päällä. Käyttäytyi kuin kakarat (siis siili - ei Kati ;) Kun Kati kielsi menemästä yhteensuuntaan (kirjahyllyn alle) - sinne sitten sen jälkeen pyrittiin sinnikkäästi.
Hope ja Hugo veteli jättiksiä - mutta Helmiina halusi nukkua pipossa ja taisi jopa vähän pelästyä mokomaa jättimatoa.
Hope poseerasi yllättävän rauhallisena Katin sylissä sitten lopuksi. Oikeat prinsessan elkeet sanon minä.

Lopuksi tässä vielä muutama vanhempi kuva missä syödään ja tungetaan kaikki mun haruksiin.

Rakas ukkoni Snoop Hogg täyttää tänään miehiset 3 vuotta. Hän saakin tänään ylimääräisen jättiksen sen kunniaksi. Tuoreita kuvia ei nyt satu olekaan herrasta, mutta laitetaan tässä muutama vanha kesäkuva näytille :)

PS. Havaitsin eilen, että Hoggin poika Hugo-Hogg Auron ei pidä erityisemmin tassupesusta :)

Nyt on pikkuiset pallerot jo vaikka missä. Ruokaa vedetään reippaasti, hiekkiksessä käydään kylpemässä ja muutakin ;)
Ja nyt pyörä laulaa. Oli odotettavissakin että eri suuntiin mennään ja hauskaa piisaa. Toinen juoksee vasemmalle ja toinen liukuu persedellä alas ja molemmat ihmettelee ku ei liiku kunnolla. Kolmas odottaa kiltisti vuoroaan nenä pitkällä. Ai että oli hauskan näköistä - olo oli kuin linnanmäellä.
Nukutaan vähän siellä sun täällä, kun monta kivaa paikkaa missä köllötellä. Yksi kerta kaikki olivat ahtautuneet sellaiseen pipon tapaiseen.

Eli  hyvin menee :)

Vielä kaksi päivää sitten vain Hope ymmärsi että sirkkoja voi syödä. Eilen kaikki kolme vetelivät jauhomatoja, kanankaulaa ja sirkkoja. Helmi yritti kyllä syödä ne kaikki niiden nenänedestä vaikka oli juuri saanut ison satsin ruokaa. Oli pakko sitten ottaa Helmi vähän "jäähylle", jotta poikaset saivat rauhassa tutkia ruokaa ja syödä sitä. Aamulla oli kaikki hävinyt (varmaan Helmi veteli loput mitä jäi).
Kati kävi kanssa ja syliteltiin siiluja. Ne on kehittynyt tässä muutamassa päivässä taas ihan silmissä. Ne vilpeltää jo ihan mielettömästi ja ovat kovia tutkimaan ja menemään. Toki sitten väsähdetäänkin vielä aika nopeasti :) Mutta tässä muutama kuva vielä iloksenne.

Kenraali valvoo alokkaita. Takana Helmiina, keskellä Hope ja edessä Hugo-Hogg Auron.

Kenraali vetää alokasmarssia.

Kenraali lähti "jäähylle" jotta alokkaat saavat tutkia ruokaa. Tässä luultavasti jonkinlainen sotastrategian suunnittelu meneillään. Oikealla Helmiina, vasemmalla Hugo-Hogg Auron ja takana Hope.

Lounasaika. Tarjolla kanankaulaa ja sirkkoja.

Tätä täytyy vähän vaahtistella.

Helmiinan jooga harjoitukset.

No niin, kylläpä oli nopeaa toimintaa. Laitoin siilirekisterin ylläpitäjälle Ninalle tietoja äskettäin ja tänään jo tuli rekkarit!
Eli nyt on vauveleilla ihan oma sosiaaliturvatunnus-rekkart. Tosin sillä on sitten ihan turha yrittää mennä Kelan luukulle korvauksia hakemaan sairaustapauksissa. Kerron myös tuleville orjille - että työnantajat eivät yleensä myönnä myöskään "äitiyslomaa" eikä "vanhempainlomaa" vaikka ihana muutaman kuukauden ikäinen vauveli tuleekin taloon. Olen yrittänyt. Ei onnannut. Millään kerralla. Tylsiä tyyppejä :(

PS. Tulin kotiin viiden jälkeen ja ajattelin alkaa laittaa ruokaa - ja arvatkaa mitä. Sähköt meni. Pikkusen alko nyt menee sellainen palkokasvi tonne sieraimeen. Otin puhelimen ja soitin vikailmoitukseen ja kerroin (tällä kertaa kyllä ihan rauhallisesti) että täällä ei nyt sitten taaskaan ole sähköjä. 3 päivää oltiin ilman ja en millään jaksaisi alkaa roudaa noita siilejä taas tonne saunaan, että osaatteko yyyhhhhttäääään arvioida kauanko tuota nyt tällä kertaa mahtaa kestää - ja että tiedättekö vian jo? Vikaa kuulemma rajataan. On kuulemma suurjännitevika. Ei kyl kerro mulle mitään. Eikä paljon kiinnostakkaan enää. No sähköt sitten tulikin viidentoista minuutin kuluttua. Ja meni. ja tuli..  ja meni... ja tuli... ja meni.... (ei tätä Fortumia turhaan ole nimetty VihdinVilkuksi)
Nyt ne on pysynyt jo vähän aikaa, uskalsin nyt tulla koneellekin. Mutta hiusten pesun taidan jättää väliin ennenkuin ne on ollut vähintään tunnin tai kaksi päällä. Mun tuurilla meinaan varmaan ku on shampoot päässä menee valot ja vesi. Taidan jättää tukanpesun väliin - niin sähköt pysyy! Eikö? Tai jos en pese ollenkaan ikinä.... sähköt pysyy kesään asti....

PSS. Juuri tätä kirjoittaessani - arvatkaa mitä - SÄHKÖT MENI!!! PERKELE SAATANA. Nyt ne on taas varmaan minuutin.... IHAN HIMMEETÄ. Ei uskalla enää edes ajatella pesevänsä mitään..... ettei sähköt mene. Järki tässä menee jo.

Eilen Helmiina ja Hugo-Hogg ulkoili. Hopea ei näkynyt. Hope oli kuitenkin ainoa joka maistoi sylissä pikkusirkkaa  ja  näytti tajuavan että ne on mielenkiintoisia ja niitä voi syödä ehkä... Hugo-Hoggilla ja Helmiinalla oli niin kiire ihmetellä maailmaa ettei sirkka kiinnostanut.
Myöhemmin näinkin sitten Hugo-Hoggin ja Helmiinan pyörivän altaassa. Hopea en nähnyt, mutta voi olla että sekin on pistäytynyt. Aamulla ei ollut kuin Helmi ruokaa odottamassa :)

Juuri kun eilen kyselin Kutrilta, että koskakohan nuo poikaset tulevat pesästä ulos - tuli Helmiina ensimmäisenä kurkkimaan isoa maailmaa. Syöksyin äkkiä hakemaan pikkusirkkoja ja ripottelin niitä sen nenun eteen, mutta eihän se niistä mitään ymmärtänyt. Haisteli kyllä mutta pyöri ympyrää siinä pesän ulkopuolella.

Helmi sen sijaan näki kyllä ne sirkat. Vaikka oli juuri syönyt iltapalansa - syöksyi ja veteli ne kaikki suuhunsa.

Aikansa Helmiina siinä pyöri ja oli sen näköinen että missä mä oon - nostin sen pesän suuaukolle, että tätäkö etsit - ja sitähän se taisi etsiä. Köpötteli äkkiä sisään. Muita ei sitten näkynyt.

Helmi oli ulkona eikä näyttänyt välittävän - muusta kuin että saiskos niitä pikkusirkkoja kenties vielä lisää......

Helmiina painoi eilen 111 grammaa, Hope 108 grammaa ja Hugo-Hogg 107 grammaa. Eli ei suuria eroja tosiaankaan.

Eli valot saapuivat Pirunkorpeen. Toistaiseksi. Tulin kotiin ja valot olivat tulleet, mutta kun äsken olin asioilla ja tulin Pirunkorven tietä kotiin (juuri se reitti, josta meille tulee sähköt) olivat muutamat sähkötolpat niin vinkkelissä että ei varmaan tarvita suurtakaan puhallusta niin tolpat on nurin....
Ihmettelen kovasti jos ei mene uudelleen sähköt. Mutta nautitaan nyt tästä ihmeestä sen aikaa kun sitä taas kestää. :D (ai miten niin olen skeptinen....)

PS. Fortum on saanut meidän naapureiden keskuudessa jo vuosia sitten uuden nimen: "Vihdin Vilkku". Milloin mikäkin orava on kärähtänyt langoille tai birdyt roikkuu niissä vaikka on kaunis, tuuleton kesäpäivä niin sähköt vilkkuvat päälle ja pois.

Pimeys jatkuu edelleen. Mutta sehän ei siilejä haittaa - yöeläimiä kun ovat. Ei tarvitse fikkaria niille jättää ;)

Kati ja Laura tuli illalla piipahtaa katsomaan Hopea. Toivat vettä ja kynttilöitä tuliaisiksi - Kiitos ! Niille on nyt tosissaan käyttöä. Mähän tykkään kyl pimeästä ja kynttilänpoltosta, mutta pikkuhiljaa alkaa kyl jo vähän tympimään. Mutta ei tässä mitään hätää ole. Kävin töissä suihkussa. Ainoa mitä kaipaa eniten on aamukahvi. Silmät sikkurassa motarilla töihin (varokaa siis kaikki samalla tiellä kulkijat....)

Vuosikymmenien hurjin myrsky on koitellut. Sähköt on ollut eilisestä saakka poikki, eikä tietoa koska tuleekaan. Niinpä siilit muuttivat altaineen saunaan. Saunan toinen seinä kun on varaavan takan takana. Siellä on sentään lämmintä kun polttaa puita niin tulee lämpöä. 22 astetta näytti mökin ulkopuolella tänään. Muualla talossa onkin sitten jo viileämpää. Ruoat on pihalla kylmälaukussa. Sitten eilen meni sitten kattokin. Pellit lenteli ja Kipa jäi kerrankin sanattomaksi. Onneksi Rauno ja Pepe saivat sen muutamassa tunnissa kasaan. Pepe kun on kattojen ammattilainen. Huh. Sitten lähti puhelimesta kentät. Pihalla tuulessa näky yksi tolppa. Siitä sitten yritti lähettää tekstiviestiä. Vettä hain Perttulasta. Sitten illalla vielä Helmi kusas päälle. Fine. Tänään sitten varmaan tuoksutaan "exotichedhog"-tuoksulle. hahahaaa.
Mutta jos tilanne nyt sitten vielä oikein pahana jatkuu, lähdemme Perttulaan evakkoon. En haluaisi vaan noita siilinpoikasia lähtee roudaamaan. Toivotaan että Fortum löytää mökkipahaseni ja saadaan taas asiat pelittää.

Tässä kuitenkin muutama kuva jouluaattona kuvattuna:

Helmiina (jää mulle).

Hope (menee Katille)

Hugo-Hogg (menee Reetalle)

Painoivat 92 grammaa kukin 24.12.2011

Taas on vuosi vierähtänyt. Kiitän ja kumarran kaikki blogini lukijoita ja toivon että edes joskus olisi ollut hauskaa sen parissa.
Uudet kujeet taas ensi vuonna - olkaapa kiltisti - niinkuin minäkin.....

Heippa. Nyt sain kamerani ladattua - mutta kuvat ovat kertakaikkisen surkeita. Älkääkä vaan kysykö kuka on kukin - menin sekaisin jo. Yritän saada Rosan kuvaamaan viikonloppuna näitä kunnolla ja sitten kerron kuka on kuka :)

Tässä HopeaTrio:

OHO - Ei kun nämä ovat Katilta tuliaisina minulle kun kävi katsomassa vauvoja. Hollannista tuotuja suklaa-SIILEJÄ!!! Eihän näitä raaski syödä edes.

Mutta tässä nyt sitten oikeasti Hopea-Triosta muutama kuva, enkä tiedä onko nämä kuvat nyt yhdestä ja samasta kun menin sekaisin ja osa kuvista meni mönkään.

 Hahahaaa. Tänä aamuna oli Helmillä mennyt kuppi nurin. Odotti siellä pyörässä aamupalaa ja raskas iso kuppi oli ylösalaisin. Ei ollut matoja - ei. Pitipä antaa äkisti aamupalaa rouvalle.
Eilen sitten kurkkasin taas vauvoja. Kukaan ei mennyt palloksi - päinvastoin. Kaikki aukesi ja yksi jopa avasi silmiäkin ja tapitti minua. Painoa oli noussut muutamassa päivässä 10 grammaa per nuppi.
Nyt näin että yksi on poika (se joka aukesi aiemminkin jolla on paljon valkoista) ja toinen jolla on paljon valkoista on tyttö. Tummempi on myös tyttö!
Aivan ihania. Laitoin ne fleecelle ja alkoivat jo ryömiä siinä. Kohta Helmellä taitaa olla kova työ niiden kanssa :) Vähän ajan päästä alkoivat piipittämään MAAMII MAAMIII..... ja tuli kiire laittaa ne pesään takasi ettei Helmi hermostu. Mokomat mamikset, heti huutelemassa.
Kaiken kukkuraksi kamerani akku loppui juuri kun aloin niitä kuvata - joten valitettavasti ei ole uusia kuvia nyt lainkaan. Yritän tänään uudestaan - kamera ladattuna :)

Tänään oli sitten ensimmäinen kosketus vaaveihin ja punnitus. 71 g, 70 g & 71 grammaa, eli tasaiset lukemat. Yksi aukaisi vain nassua ja mahaa, jotta saatiin muutama kuva masusta. Näyttäisi olevan poika. Oli toinen jossa oli enemmän valkoista. 2 muuta jäävät vielä arvoitukseksi. Tässä kuitenkin muutama kuva nähtäväksi. Kati tuli myös katsomaan ja auttamaan punnituksessa ja kuvissa. Yksi näistä menee myös Katille :)

Poikaset on kohta 2 viikkoa vanhoja. Kurkkasin eilen pesään uudelleen ja näyttivät jo melkein puolet isommilta! Helmi viettää aika paljon aikaa pesän ulkopuolellakin. Epäilen että siellä on pesässä alkaa olla aika ahdasta kun sitä hesaria on pitänyt tunkea sinne koko vuosikerta perkules.....
Mutta sunnuntaina pitäisi saada jo punnita pienokaiset ja yrittää kurkata sitten sitä sukupuoltakin samalla. Otan uusia kuvia sitten katseltavaksenne.
Helmi on energinen ja hyvä emo. Ja nälkäinen

Nyt rakkaat blogini lukijat en malta enää olla kertomatta. Helmin ja Hoggin ensimmäinen poikue on nyt 9 päivää vanhoja. Syntyivät viikko sitten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tai aamuna eli 4.12.2011. En ole uskaltanut laittaa mitään aikaisemmin huonon karman takia, mutta nyt ajattelin viimeinenkin julkaista.
Helmi hoitaa hyvin poikasia ja kaikki näyttää hyvältä. Tietenkin kaikki on mahdollista vielä, mutta alkaa näyttää jo hyvältä. Joten tässä ensimmäiset kuvat jotka otin sunnuntaina poikasista. 3 niitä näyttää siellä olevan. Värityskin on aika hassun näköstä. Minusta tuo yksi muistuttaa haisunnäädän raidoitusta - toisin päin. Hoggilla oli meinaan toisin päin - musta selkä ja 2 raitaa, tällä näyttää olevan valkea selkä ja 2 mustaa raitaa.
Jos poikueessa on tyttösiili - se jää minulle kasvatuskäyttöön. Mutta tässä kuvat: